maanantai 27. tammikuuta 2014

Ruususuola

Keittiötasolla isossa vanhassa Riihimäen Lasin lasipurkissa säilytän kananmunat. En pidä niitä jääkaapissa. Esimerkiksi leipomiseen sopivat parhaiten huoneenlämpöiset munat.  Iittalan lasipurkeissa on suola.  Hieno ruususuola, jota käytän päivittäin ja karkea ruususuola, joka sopii lähinnä suolaamiseen ja hieman murskattuna sormisuolana.

Ruususuolasta kertoo Xoco.fi näin
Kristallisuola (ruususuola) sisältää natriumin ja kloridin lisäksi muita alkuainetta, jotka säätelevät mineraaliaineenvaihduntaamme. Se sisältää mm. magnesium-, kalsium-, kalium-, mangaani- ja fosforisuoloja, kromia, kuparia, fluoria, rautaa, molybdeeniä, seleeniä ja piitä.
Kemiallisesti puhdistetulla natriumkloridilla ei ole mitään tekemistä mineraalipitoisen, raffinoimattoman luonnonsuolan kanssa. Suolan jalostaminen eli mineraalien poistaminen, paakkuuntumisenestoaineen ja jodin lisääminen on muuttanut suolan täysin toiseksi tuotteeksi. Yhä useammat ovat alkaneet epäillä, että suuri muutos ihmiskunnan terveydessä tapahtui silloin, kun suolaa alettiin teollisesti prosessoida. Yhä useammat haluavat saada suolansa sellaisena kuin luonto sen on meille suunnitellut.
Kovassa fyysisessä ponnistelussa tai suolattomassa ruokavaliossa elimistö menettää suolaa ja vettä. Suolanpuute voi johtaa solujen toiminnan häiriintymiseen ja rappioitumiseen sekä elimistön kuivumiseen ja hapettumiseen. Suolatasapaino on edellytyksenä terveelle aineenvaihdunnalle, ruoansulatukselle, entsyymitoiminnoille ja yleiselle hyvinvoinnille.

Raffinoinnin eli jalostusprosessin aikana suola kuumennetaan korkeassa lämpötilassa, jolloin suolan ainutlaatuinen, sähkönjohtokykyyn liittyvä molekyläärinen rakenne muuttuu. Puhdas natriumkloridi lisäaineineen on kehollemme myrkkyä, jota elimistömme ei tunnista, vaan pyrkii siitä eroon. Voidaan sanoa, että suolaa on kahta laatua: toinen uhkaa terveyttäsi, toinen luo ja ylläpitää sitä.


Ruususuolaa olen käyttänyt jo lähes kymmenen vuotta. Makueron prosessoituun huomaa myös. Ruususuolan maku on pehmeä eikä kitkerä, kuten prosessoiduissa suoloissa usein on.
Hintaero prosessoituihin on aika iso. On muistettava, että suolaa käytetään pieniä määriä, joten ruokalaskussa hintaerolla ei ole kovinkaan paljon merkitystä.

5 kommenttia:

  1. Minäkin olen jo aika monta vuotta käyttänyt pelkästään ruususuolaa:-) osin kaapissa on myös pussi intialaista mustaa suolaa.

    VastaaPoista
  2. Tottakai kananmunat huoneenlämmössä.

    Me olemme olleet jo jonkin aikaa sormisuolan käyttäjiä eli kauniissa astiassa pöydässä sitä on saatavilla, kuka haluaa. Kala graavataan käyttäen merisuolaa tai tavallista.

    Ruususuola on jo nimenä houkuttava...

    VastaaPoista
  3. Ruususuola... mmm... kauniin romanttinen nimi :) (PS. Haukkapala on vaihtanut nimeä ja muuttanut uuteen osoitteeseen).

    VastaaPoista
  4. Ruususuolalla on omat vankat kannattajansa. Itse käytän merisuolaa (sitäkin aika vähän), koska olen lukenut sen olevan terveellisempää kuin ruususuola. Tulosten perusteella kannattaisi kuulemma käyttää merisuoloja vuorisuolojen sijaan, koska merisuolat sisältävät vähemmän natriumia ja klooria, joita nykytiedon valossa saamme jo riittävästi. Lisäksi merisuolat sisältävät suurempia pitoisuuksia joistakin elimistölle tärkeistä hivenaineista, kuten magnesiumista.

    No, nämä ovat näitä koulukuntajuttuja...

    VastaaPoista
  5. Jael,
    OLen vain tykästynyt ruususuolan makuun ja sen terveellisyyteen.

    Leena Lumi,
    Sormisuolat ovat myös hyviä. Käytin niitäkin yhdessä vaiheessa. Voisin ottaa taas käyttöön ruususuolan rinnalle.

    Dreamer,
    Tulenpa käymään uuteen blogiisi

    Lumo,
    Luulen ja uskon myös laadukkaan merisuolan olevan hyvää. Täytyy tutkailla sitäkin. Sen tiedän, että se on hieman voimakkaampaa ruususuolaan nähden.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.